Kreikan saaristo | Karpathos
elokuu 2004 (1 vko)
|
sivu 1 » Yleistä » Hotellimme |
sivu 2 » Pigadian kaupunki » Syöminen ja juominen » Ostokset » Rannat |
sivu 3 » Omat retket » Yhteenveto |
Omat retket
Tutkimusmatkat teimme omin nokkinemme, emme osallistuneet Aurinkomatkojen järjestämille
retkille. Niitäkin olisi ollut tarjolla jokaiselle päivälle.
Skootterointia
Vuokrasimme yhdeksi päiväksi 125cc Piaggion (vakuutuksineen 23 eur). Halvallakin
menopelejä olisi löytynyt, mutta muutamat paikat vaikuttivat "epäilyttäviltä". Niinpä
päädyimme käyttämään Aurinkomatkojen suosittelemaa Pegasusta. Huomioitavaa oli, etteivät
vakuutukset olleet voimassa päällystämättömillä teillä. Siispä asfalttia pitkin eteenpäin.
Kävimme mutkan kautta (viitoitus melko puutteellista) Aperin
kylässä, joka on saaren vanha pääkaupunki.
Siellä ei paljon muuta ollut kuin paikallista asutusta, mainostettua piispanistuintakaan emme nähneet.
(ehkä ajoimme liian kovaa) Komean näköisiä taloja kyllä havaitsimme!
Saman tien varresta olisi löytynyt Othos (kylä 510 m korkeudessa), mutta erittäin
kovan tuulen takia käännyttiinkin takaisin etelään päin. Mutkaiset, aukeat ja kapeat vuoristotiet
eivät houkutelleet siinä vaiheessa..
Amopin rannalla kävimme ihailemassa Välimeren kauneutta, näköaloissa ei ollut valittamista.
Havaitsimme lentokentän lähellä olevassa Makris Gialoksessa surffaajia pilvin pimein.
Saatoimme melkein nähdä heidän kiiluvat silmänsä, niin suotuisat olivat tuulet.
Olisimme mieluusti ajaneet vuorten yli Meneteksen kautta Arkassaan ja Finikiin, mutta
totesimme sen toivottomaksi. Jo viidenkympin vauhdissa tuuli löi kasvoihin niin
kovaa ettei suuta tahtonut saada auki. Puhumattakaan siitä millaiseksi kiikkulaudaksi
skootteri muuttui. Koska emme halunneet tutustua Pigadian sairaalaan tai ruumishuoneeseen,
luovuimme vuorten ylityshaaveista. Länsirantaa pitkin Finikiin menevä tie taas
oli pöllyävä hiekkatie, sitä ajaessa eivät olisi vakuutukset olleet voimassa.
Olympos
Lauantain ohjelma: 09.00 Laivalla Pigadiasta Diafaniin - Diafanista spiraalitietä pitkin
bussilla ylös Olympokseen - Olympoksessa 10.30-14.00 - Bussilla Diafaniin - Diafanissa 2h -
laivalla Pigadiaan, perillä kuuden aikaan. Koko hoito kustansi vain 10 eur/lätty.
Pigadian satamassa on kaksi alusta jotka tekevät päivittäin tämän keikan.
Meidän valintamme näistä kahdesta oli Chrisovalandou III,
Karpathoksen suurin ja nopein alus. Aamulla lähtö viivästyi puoli tuntia, koska
ankkuria ei saatu ylös. Muutoin kaikki sujui moitteettomasti, saksalaiset bussitkin
olivat hyväkuntoisia ja ilmastoituja.
Olympoksen näkeminen oli
vaivan arvoinen. Jyrkkään vuorenrinteeseen rakennettu kylä kapeine kujineen, sinivalkoisine
taloineen ja tuulimyllyineen oli erikoinen ja kaunis.
Autolla tai muulla moottoriajoneuvolla sinne ei
ole asiaa, parkkipaikka on kylän "portilla". Naiset ovat pukeutuneet pääasiassa
kansallispukuun, johon kuului mm. lapikkaiden näköiset kengät. Luulisi
että paistuvat moisissa hynttyissä!
Naiset paistoivat leipää suurissa yhteisissä leivinuuneissa, kantoivat ostokset supermarketista,
toimivat myyjinä kylän pienissä "putiikeissa" ja huseerasivat ravintoloitsijoina.
Myytävänä oli käsitöitä, keramiikkkaa, mausteita ja hunajaa. Maistoin lounaaksi
Olymposlaista erikoisuutta, makarounesia. Se sisälsi itse leivottuja makarooneja,
juustoa, sipulia sekä jotain tuntematonta ruoka-ainetta. Saattoipa siinä olla ripaus
hunajaakin. En oikein osannut päättää tykkäsinkö siitä vai en, erikoisen makuista jokatapauksessa.
Diafanin "satamakylässä"
ei ollut sen ihmeempää nähtävää. Pieni uimaranta, pari tavernaa ja baaria sekä muutama hotelli.
Soveltui kuitenkin ihan mukavasti parituntisen siestan viettoon terassilla.
Yhteenveto
Tykkäsimme kovasti Karpathoksesta! Juuri sopivan vilkas/rauhaisa paikka, emme lähteneetkään
etsimään Kosin tyyppistä biletysmestaa (been there). Liikenteen rauhallisuus oli myös plussaa.
Sisäänheittäjiä ja tyrkyttämistä oli olemattoman vähän, plussaa siitäkin. Olympoksen kylä oli näkemisen ja kokemisen arvoinen.
Mutta Kreikkahan on aina Kreikka, takuuvarmaa kivaa! Ihmiset ovat aidosti ystävällisiä, iloisia
ja eläinrakkaita (erityisesti kissoja kohtaan). Ruoka on hyvää, kelit ovat hienot, Välimeri on upea, talojen
värit hivelevän kauniita. Lentoaika ei ole liian pitkä, lomakohteissa on siistiä,
hotellit ovat kohtuullisen hyvätasoisia. Eikä bouzouki -musiikkikaan ole hullumpaa.
Mitä muuta matkaltaan enää voisi toivoa? Meille tämä
oli jo 10. viikko Kreikan saaristossa, ja sama suunta tulee jatkumaan.
» valokuvat