egypti | sharm el-sheikh | maaliskuu 2007
PIENI MATKAKERTOMUS
Toinen kerta - ja taas hauskaa!
Nyt voin jotenkin ymmärtää niitä, jotka matkustavat vuodesta toiseen samaan kohteeseen (ja jopa samaan hotelliin). Oli tavallaan vapauttavaa, kun ensimmäiset pari päivää eivät kuluneet siihen tavanomaiseen sättäämiseen ennen kuin kaikki oleelliset palvelut yms löytyvät. Tai että saa kiinni "mestan fiiliksestä". Nyt kun kaikki oli tuttua, oli helppo vaihtaa saman tien rennolle lomavaihteelle.
Aamulla heräät linnunlauluun (etkä puhelimen herätyspiipotukseen). Avaat verhot ja näet
auringossa kimmeltävän Punaisen meren. Tassuttelet hotellin ravintolaan herkuista
notkuvan aamisbuffet:n ääreen. Palan painikkeeksi pöytääsi tuodaan tuoretta kahvia.
Pienvenesataman paatit tekevät aamiaisterassin välittömässä läheisyydessä lähtöä päivän retkilleen.
Aamu-uinnille voi pulahtaa mereen taikka hotellin katolla oleviin altaisiin.
Pore-sellaisesta voi kaiken kukkuraksi tähyillä merelle.
Ei hullumpaa. Vai voiko päivänsä jotenkin paremmin aloittaa? Kysyn vaan.
Syömässä ja juomassa
Parasta ruokaa on se, joka täyttää vatsan.
- egyptiläinen sananlasku
Ruoka oli jälleen hyvää joka paikassa. Hard Rock Cafe
(keskustassa), Mexican Bar
(keskustassa) ja Red Tomato (italialainen, rantakadulla) muodostuivat kantapaikoiksemme. Viimeksi
mainitussa meitä ilahdutti rannan puoleisella ruokailuterassilla majaileva
kissa.
Se ei paljon vierastanut, hyppäsi herkästi asiakkaiden syliinkin.
Tällä kertaa muistin myös maistaa hummusta, joka on tyypillinen Lähi-Idän alkupala.
Se on tehty murskatuista kikherneistä, öljystä ja tahinasta (seesamitahnaa, valkosipulia
ja öljyä). Sitä sitten dipataan lätyskäiseen leipään. Ihan hyvää sen näköiseksi
sörsseliksi.
Egyptiläinen punkku Obelisk on ihan kohtuullisen maistuvaa. Maksaa (Naama Bayssa) kaupassa noin
7,5 euroa puteli ja ravintolassa keskimäärin puolet enemmän.
Iltaisin istuksimme usein Camelin terdellä kävelykadun varressa. Leppoisa paikka
kyttäillä kuhisevaa iltameininkiä. Kadun toisessa päässä taasen tuli kerran yksi tarjoilija
pitämään pienen äärimuslimisuuntautuneen luennon. Hän kertoi mm. ettei halua turisteja Egyptiin,
koska länsimaiset jutskat ovat Islamin vastaisia. Siitä hän ilahtui kovasti, kun kerroin
että tiedän kyllä Naama Bayn rakennetun vain turisteja varten, "kulissiksi".
Aika rohkeita olivat puheensa. Muut tarjoilijatkin
kieltämättä katselivat hiukan kulmiensa alta. Poitsua ei muuten sen koommin
näkynyt hommissa.
Kylillä ja shoppailemassa
Naama Bayssa oli arvatenkin samat kaupat kuin vuosi sittenkin. (jollain varmaan
samat tavaratkin ;) Mukava niissäkin oli kuleksia, varsinkin ilmastoiduissa
putiikeissa paisteen aikaan.
Vanhassa Sharmissakin kävimme pyörähtämässä, vaikka viimeksi
uhkasin ettei tartte mennä toiste. On siellä vaan likaista ja haisevaa Naama
Bayhin verrattuna.
Pimeään taksiin tuli kerran puolivahingossa eksyttyä. Geelillä viilattu kundi
ajoi kovaa, ja huudatti räppiä kovaa. Siitä ilosta piti vielä maksaakin vähän, hih.
Mainostuksen uhrina kävimme Il Mercato -kauppakeskuksella Hadaban alueella.
Sinänsä hävytöntä ilmoitella "Now open!" jutuilla, koska alue oli
melko kesken.
Vain muutama länsimaisen tyyppinen kauppa oli auki. Ja mäkkäri. Meidän lisäksi mestoilla ei näkynyt muita asiakkaita
kuin yhden käden sormilla laskettava määrä. Hintataso oli samaa luokkaa kuin
Suomessa. Hieno ja viihtyisä shoppailukeidas siitä kyllä tulee, kunhan valmistuu.
Edellä mainitulla reissulla meinasin kuvata ison tien varresta kivan näköisiä uusia taloja. Vanhempi
kaapupukuinen miekkonen oli täysin eri mieltä. Hyvä ettei päälle tullut huutaessaan "hepreaa" ja
nyrkkiä heristellessään. Meillä oli kyllä jälkeenpäin omat epäilyksemme mitä taloissa ehken
tapahtuu, kun tarkemmin ajattelimme. Moskeijoita ne eivät olleet. Mutta se siitä...
Hotelli
Iberotel Lido (****) oli mukava hotelli hyvällä paikalla rannalla Naama Bayn keskustan kyljessä. Esite:
